Vuosi vaihtui. Ihan ilman mitään ihmeellistä. 21 vuotta sitten uudenvuodenpäivänä menimme mieheni kanssa kihloihin. Joulun nurkilla olo oli kohtuullinen, mutta sen jälkeen taas paheni. Alkuviikosta oli pakko luovuttaa, ja käydä terkkarissa hakemassa ab-kuuri. Onneksi sen sai kohtuullisen helposti, kun on jo monta viikkoa sairastamista takana ja sattumalta oli pienesti kuumettakin sairaanhoitajan vastaanotolla ollessani. Poskiontelontulehdushan sieltä löytyi, ja silmätulehduskin. Onneksi korvissa ei ollut mitään, vaikka niissäkin vähän oudolta tuntui. Jospa tämä jo kohta tästä....
Kyllä voi ihminen olla puhki sairastamisen jälkeen. Yskiä saa minkä ehtii, mutta onneksi limaa irrottavaa yskänlääkettä olen ottanut jo pitkään, ja yskä ei juurikaan mene kuivaksi ja hakkaavaksi niin että tuntuu ettei henki kulje. Nukkumaan pystyy vaihtelevasti, ihan hyvistä unista viime yön noin puoleen tuntiin. Niinpä pitkin päivää on pakko ottaa päikkäreitä kun ei vaan silmät pysy auki. Olo on enemmän tai vähemmän kuin zombilla. Tai sellaisen kuvittelen zombin olon olevan.
Niin monta asiaa ollut mielessä mistä teki mieli kirjoittaa, mutta kun ei jaksanut niin ei voi mitään. Täytyy muistella mitä mahtoi olla mielessä, ja palata pian asiaan. Toivottavasti vähän nopeammin! Paha virhearvio toivoa edellisellä kerralla että menisi pian ohi, mutta nyt jaksan siihen uskoa!
Niin ja hyvää alkanutta vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti