Pitkästä aikaa

Tulipahan pitkä tauko. Reilut kaksi viikkoa kesti tauti kamalana, nyt alkaa olemaan olo jo suhteellisen normaali. Edelleen yskittää silloin tällöin, ja lima on yhä todella tiukassa. Edelleen otan limaa irrottavaa yskänlääkettä, ja se auttaakin aika kivasti.

Jahas, mitäs kaikkea tässä onkaan ehtinyt tapahtumaan... Pari näyttelyä, Ruotsissa ja Suomessa. Tulokset oikeastaan loistavat, tavoitteet saavutettu ja ylikin! Kolme uutta valiota, kolme uutta titteliä ja upeat sijoitukset. Saa olla äärimmäisen tyytyväinen!

Modus, uusi ruotsalainen jännityssarja on ehtinyt alkaa. Tätä odotin kovasti, ja olen kyllä tykännyt hirmuisesti. Sorjonen käy vähän tylsäksi, mutta Moduksessa ei vielä ole sitä havaittavissa.  Tosin, saisi sitäkin vähän tiivistettyä jotta pysyisi vielä kiinnostavampana, mutta menee se tällaisenakin!

Palataanpa asiaan taas pian kun on enemmän aikaa! Muutama yö enää jouluun!

Elämä voittaa, sittenkin

Taitaa se elämä voittaa, kaikesta huolimatta.

Kamala tauti. Muutama päivä kuumetta, järkyttävä yskä, henki ei kulje kunnolla, ihan hirveä olo pitkälti toista viikkoa. Bisolvon oli kyllä loistotuote, se auttaa liman irtoamisessa niin että yskä ei ole kauhean kuiva vaan limaa oikeasti irtoaa. Siihen yhdistettynä kannatti aika ahkeraan puhallella pulloon, sekin on erinomainen keino saada limaa irtoamaan.

Tänään on itsenäisyyspäivä. Meillä siihen ei liity mitään erityistä. Varsinkin kun vielä ollaan toipilaana, niin vietetään sitä mahdollisimman rauhallisissa merkeissä. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Taistelua

Flunssa meinaa väkisin kaataa sänkyyn. Sitä vastaan on taisteltu inkiväärijuoman, Finrexinin, yskänlääkkeen, kurkkua desinfioivien tablettien, sarvikuonon, suolapiipun, pulloonpuhaltamisen, astmapiipun, nenäsumutteen, särkylääkkeiden, levon ja nukkumisen kanssa. Tänään oli pakko olla jalkeilla koko päivä, ja se oli virhe. Nyt ei meinaa silmät pysyä auki, joten vuorossa on jotain tallennettua tv:stä ja sohva selkään. Palataan paremmilla oloilla!

Välitilinpäätös

Kun tiistai pian kääntyy keskiviikoksi, on pakko tehdä heti välitilinpäätös! 

Ruokalista oli pitkään aikaa paras päätös mitä olen tehnyt! Jo kahden päivän jälkeen tuntuu niin paljon helpommalta, kun tietää mitä tehdä ruuaksi. Kuinka olin tämän tunteen unohtanut? Ei tarvitse miettiä mitä jaksaisi tehdä, tai mitä tarvitsisi kaupasta. On suorastaan vapauttava tunne, ja tuntuu että aikaa on enemmän. Vaikka olenkin vähän huono stressaamaan, niin siitä huolimatta voin sanoa että yksi stressin aihe (niitä nimittäin on tässä puolentoista vuoden sisällä riittänyt) on vähemmän, ja ihan normaali arki tuntuu... helpommin hallittavalta. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Suosittelen siis lämpimästi!

Viikon ruokalista

Maanantai näyttää kovin harmaalta ja pimeältä. Pihalla seisoo vesilammikoita, eikä lumesta ole enää tietoakaan. Pakkanen ja lumi olisi ollut paljon parempi. Kirppikseltäkin tuli viime viikolla tieto että pöytä olisi tänä aamuna vapaana, ja vein sinne aamutuimaan tavaraa. 

Mutta se varsinainen asia. Viimeksi pohdin miksi meillä ei enää tehdä ruokalistoja valmiiksi ja noudateta sitä. Nyt on ruokalista valmiina, ja tässä käytin hyväkseni jääkaapin ja pakastimen sisältöä, eli käytetään ne ensin pois. Niinpä tämän viikon ruokalista on seuraava:

MAANANTAI: lihapullia ja ranskalaisia 

TIISTAI: broilerinkoipia ja fetasalaattia

KESKIVIIKKO: lihapullakastike ja spagetti  

TORSTAI: pinaattikeitto, keitetty kananmuna

PERJANTAI: munakas

LAUANTAI: jauheliha-makaronilaatikko

SUNNUNTAI: jauhelihapihvit, paahdetut juurekset

Kovin näyttää lihapitoiselta. Tänään ei tarvitse varsinaisesti tehdä mitään. Mies yllätti lauantain kauppareissulla tuomalla ison paketin valmislihapullia, ja sanoi että näitä ja ranskalaisia joku päivä. Saamansa pitää heti tänään. Hän ei nimittäin kovinkaan usein osallistu "mitä meillä tänään syötäisiin"-pohdintaan, joten jos hän jotain haluaa, niin sen kyllä teen. Lisäkkeenä tähän italiansalaattia, sekä paistan kananmunia ja uuniin saa mennä myös sipulirenkaita. 

Huomenna vuorossa on broilerinkoipia (uunissa), ja fetasalaattia, tähänkin kaikki aineet löytyy jääkaapista ja pakastimesta.

Keskiviikon lihapullakastikkeeseen käytetään loput maanantaista jääneet lihapullat, niitä oli iso paketti.

Torstaina syödään pinaattikeittoa. Pinaattia löytyy pakastimesta, se on ollut siellä jo jonkin aikaa mutta nyt vihdoin teen siitä keiton. Lisäksi keitettyä kananmunaa.

Perjantaina vuorossa on munakas. Kananmunia meillä riittää, ja käytän niitä mielelläni. Käymme ostamassa kananmunamme MunaEggsPress-autolta, jossa on nykyään myös paljon muuta ostettavaa. Munien maku on parempi, ja pidän siitä, että ne ovat oikeasti vapaan kanan munia, ns. free range munia. Kanat saavat vapaasti ulkoilla halutessaan. Minulle tämä on ainoa eettisesti kestävä kananmunien tuotantotapa. MunaEggsPressiin voi tutustua täällä  http://www.munaeggspress.fi/EggsPress

Lauantain uuniin menee jauheliha-makaronilaatikko, ja sunnuntaina tehdään jauhelihapihvejä, paahdettuja juureksia ja paistettua sipulia.

Pyrin käyttämään gluteenittomia tuotteita, joten pastat ovat gluteenittomia. Jauhelihana käytän yleensä nautaa, mutta nyt pakastimessa on valmiina myös broilerinjauhelihaa. Kaikista saa hyvät kastikkeet ja laatikot tehtyä, katsotaan sitten mitä tehdään mistäkin jauhelihasta! 

Niin ja se kala. Se puuttuu tämän viikon ruokalistasta. Minä pidän kalasta, mies ei niinkään. Mutta kalan puutteesta lisää toiste!

Kauppareissun jälkeen

Tänään oli isompi kauppareissu vuorossa. Isompi tarkoittaa että täydennettiin myös puuttuvia perustarvikkeita, tällä kertaa mm. vuorisuolaa ja soijakastiketta. Meillä mies käy töistä tullessaan usein hakemassa jotain mitä puuttuu, leipää, maitoa yms., ja saattaa mennä yllättävänkin pitkä aika ilman että käydään oikein kunnolla kaupassa.

Ruuaksi tein ihanaa Alsacen lanttu-possupataa, joka on sopivan mausteinen ja erinomainen ruoka koleaan ja tuuliseen päivään. Mietin samalla kuinka helppoa olikaan silloin kun oli valmiina useamman viikon ruokalistat. Riitti kun katsoi jääkaapin ovesta mitä ruokaa seuraavalla viikolla syödään, tarkisti jääkaapin, pakastimen ja kuiva-aineet mitä löytyy ja mitä puuttuu, ja osti sen mukaan. Kerralla ostettiin koko viikon tarpeet, joskus saattoi joutua hakemaan maitoa tai leipää.

On oikeastaan uskomatonta kuinka paljon valmis ruokalista helpottaa arkea. Ja on myös uskomatonta miksi meillä ei enää noudateta sitä. Niinpä ensi viikosta lähtien alamme taas noudattamaan ruokalistaa. Täytyy laatia sopiva ruokalista (ottaen huomioon jääkaapin ja pakastimen tämänhetkinen tilanne), ja jakaa se myös täällä.

Tv:n tarjonnasta

Kukaan ei varmastikaan ole voinut välttyä kaikilta tosi-tv sarjoilta. Pitkään on jo tullut huutokaupanmetsästäjiä ja ties mitä metsästäjiä ulkomailta ja kotimaastakin, mutta nyt on kyllä oikea laatusarja, suomalainen versio aarteiden metsästäjistä. Siis näistä hylättyjen varastokoppien huutajista. Siinä vasta laatusarja. Olisi voinut kuvitella, että sille olisi löytynyt jokin toinen esitysaika kuin klo 21. Siis ihan oikeasti. Eikö todellakaan ole mitään mutta tarjota siihen kellonaikaan?

Rytmistä

Vuorokausirytmi venähtää yllättävän nopeasti. Nykyään normaali nukkumaanmenoaika on puoli kahden-kahden välillä, ja nousen yleensä yhdeksän-kymmenen pintaan. Unta siis keskimäärin 7-8 tuntia, usein kyllä paljon vähemmänkin.

Olen miettinyt rytmin muuttamista niin, että nousisin jo kahdeksalta ja menisin aikaisemmin nukkumaan. En kuitenkaan ole pystynyt ylipuhumaan itseäni toteuttamaan tämän, enkä ole yrittänyt muuttaa rytmiä yhtään. Aamulla on kiva nukkua vähän pidempään, ja ilta/yö on ehdottomasti paras aika tehdä juttuja, kun saa olla ihan kokonaan rauhassa. Nukkumaan mennessä täytyy hetki lukea Aku Ankan taskukirjaa, ja on ihan parasta jos nukahtaa taskari kädessä. AA:n taskarit on ehdottomasti parasta nukkumaanmenolukemista.

Maanantain mietteitä

Reissusta kotiuduttu eilen illalla. Olipa ihana olla yksin matkassa. No, koirien kanssa. Mutta siis ilman ihmisseuraa.

Yövyin ihanassa, rauhallisessa hotelli Vuorikelossa Riihivuoressa. Koirien kanssa matkustavalle erinomainen paikka, ulos pääsee heti huoneen ovesta ulos astuttuaan. Sängyt olivat leveät ja hyvät, huoneessa pieni jääkaappi ja vedenkeitin teetarvikkeineen, lattiat laattaa, kylpyhuone/wc siisti. Ei mikään suuren suuri huone, mutta minulle koirien kanssa loistava.

Perjantaina olin jo hyvissä ajoin päivällä paikan päällä, ja ehdin käymään Jyväskylässä katsomassa miehen pyynnöstä autoa. Illan sai olla rauhassa koirien kanssa hotellilla, ja käyttää ne kunnolla ulkona. Aamulla olisi kuitenkin aikainen herätys. Tai oikeammin olisi ollut, jos en olisi ollut lähes koko yötä hereillä. Muutaman tunnin unien jälkeen olinkin jo hereillä, eikä tullut uni silmään. Niinpä lähdin ajoissa Paviljonkiin, eipähän tarvinnut ruuhkassa kökkiä. Koko päivän siellä sitten saikin viettää molempina päivinä. Koirat menivät upeasti, molempina päivinä rodun paras uros ja paras narttu, joten ei valittamista! Sunnuntaina sai kohtuullisen rauhassa ajella kotiin, ja olin kotona vihdoin heti yhdeksän jälkeen illalla. Pitkät ajomatkat, pitkät päivät näyttelyssä ja poissa kotioloista tekee näistä näyttelyviikonlopuista rankkoja. Jotkut hurjat jaksavat jopa istua ravintolassa juhlimassa illat ja yöt, omaan mieleen se ei juolahdakaan. Jos syömässä käy, ja ottaa yhden siiderin, niin siinähän sitä. Sitten on vielä koirien ulkoilutus yms., niin ei kyllä jaksa bilettää.

Tänään sitten luokkakokoustettiin toisen osan verran, ja olihan se ihan ok. Ei ykkösen veroinen, mutta ihan viihdyttävä.

Olikohan viimeksi kun kirjoitin en kuussa alkavasta uudesta ruotsalaissarjasta Modus. No oli se sitten koska tahansa, niin mainoksen musiikki on upea. Jos kiinnostaa kuunnella biisi kokonaan, niin löytyy juutuubista, Philip Guyler - Today Is Tomorrow.

Nyt nukkumaan ja kohti tiistaita!

Kiireinen viikko

Melkoista matalaliitoa ollut kulunut viikko. Perjantaina Viroon, sunnuntaina myöhään kotiin, maanantaina iltapäivästä kaveria auttamaan ja hänen narttua astuttamaan, tiistaina päivä ja ilta Lahdessa, ja taas huomenna Jyväskylään viikonlopuksi. Siihen vielä kaikki normaalit kotiasiat lämmittämisineen (pakko lämmittää jo päivällä kun on sen verran kylmä), koirien trimmausta, kuolinpesän asioiden hoitoa, koiran noutoa, astutuksen sopimista omalle urokselle jne., lenssukin meinaa pukata päälle. Ei ehdi käymään elämä tylsäksi.

Minulle kyllä sopii kiire ja meneminen, vaikka toisaalta rakastankin rauhaa. Varmaan kuolisin tylsyyteen jos mitään ei tapahtuisi. Saan parhaiten aikaan silloin kun aikataulu on heti, enkä yleensä jaksa stressata mistään, koska siitä ei ole mitään hyötyä.

Flunssakausi taitaa olla kovaa vauhtia tulossa. Eilen kurkku oli todella kipeä, ja onteloissa kaihersi mukavasti. Pyrin pitämään jääkaapissa inkiväärijuomaa, jota otan huikan aamuin illoin naistenvaivojen takia. Siinä tarkoituksessa se onkin tehokas apu. Eilen ja tänään olen ottanut sitä ylimääräisiä huikkia pitkin päivää, ja yllättäen kurkku ei ole yhtään kipeä. Sopii kyllä mulle, koska ei ole kiva olla reissussa kipeänä! Suosittelen lämpimästi inkiväärijuomaa!

Pakko vielä kehaista YLEn upeaa brittisarjaa Poldark. Olen suuri brittisarjojen ystävä, ja tämä on kyllä taas parhaasta päästä oleva sarja. Aivan ihana sarja. Jossain vaiheessa pitäisi alkaa myös kolmoselta uusi, mainoksesta päätellen varsin lupaava, sarja Modus. Toivottavasti ei tarvitse pettyä!

Ihanaa kun on pakkasta ja lunta! Koirat pysyvät puhtaina, ja kämppä samoin! Talvi <3

Pyhäinpäivä tulossa

Tänään käytiin viemässä keramiikkatyös näyttelypaikalle. Reilun viikon päästä on näyttelyn avajaiset, mutta en harmittavasti pääse sinne. Täytyy kuitenkin käydä katsomassa näyttely.

Huomaa, että talvi tekee tuloaan. Kissat ovat yöt sisällä, ja toinen ei ole tänään edes ulos mennyt. Koirat makoilevat takan edessä kun siinä on tuli. Kevyt lumikerros ei vielä peitä kaikkea, mutta lunta on sen verran kuitenkin että on paljon valoisampaa kuin mutama päivä sitten.

Pyhäinpäivä on lauantaina, ja kirkossa luetaan taas menehtyneiden nimet. Isän nimi on tällä kertaa lukuvuorossa, viime vuonna oli äidin vuoro. Silloin kävimme isän kanssa kirkossa kuuntelemassa. Nyt jää isän nimen kuuleminen väliin, kun auton nokka suunnataan perjantai-illalla kohti Viroa. Kotiinpaluu on sunnuntai-iltana, joten palataan taas asiaan ensi viikolla! Kivaa viikonloppua!

Torstain ensimmäisinä tunteina

Jostain pitäisi saada lisää tunteja päivään. Aika menee hurjan nopeasti, enkä ehdi kirjoittaa läheskään niin paljoa kuin haluaisin.

Tämän päivän (tai eilisen kun ollaan jo seuraavan päivän puolella) parhaisiin uutisiin kuului se, että National Geographic -kanava muuttuu maksuttomaksi ensi vuoden maaliskuun alusta. Erittäin tervetullut kanava, vaikka onkin ilmeisesti muuttunut maksuttomuuden myötä enemmän tosi tv:n suuntaan. Eiköhän sieltä silti löydy laadukasta katsottavaa. Parempi vaan että ei löydy ihan hurjasti katsottavaa, kyllä näiltä nykyisiltäkin maksuttomilta kanavilta ihan riittävästi katsottavaa tulee!

Ikuisuusprojekti on edennyt hiukan. Kirpparilta on pöytä varattu muutaman viikon päähän, kaveri vei kolme muovipussillista vaatteita ja jätesäkillinen roskaa siivottu pois. Hitaasti, mutta varmasti.... :)

Huomenna on savityökurssi, ja täytyy kerätä mukaan tekemiäni töitä. Ryhmällämme on näyttely myöhemmin tänä vuonna, ja sitä varten täytyy toimittaa töitä. Töitä oli jo keväällä näyttelyssä, mutta sitä en harmittavasti päässyt katsomaan. Nyt aion käydä katsomassa miltä ne omat työt näyttävät muiden joukossa! Eroavat nimittäin melkoisesti muiden ryhmäläistemme töistä!

Unelmia

Unelmista ja toimistohommista lauletaan Leevinkin biisissä. Unelmia on, toimistohommia ei. Niitäkin kyllä voisi olla, en laittaisi vastaan.

Unelmia on monenlaisia. Isoja, pieniä, pitkän ajan päästä toteutettavia, lyhyen ajan sisällä toteutettavia, niitä jotka toteutetaan, niitä jotka pysyvät aina unelmina. Niitä, joita ei ole koskaan tarkoitettukaan toteutettaviksi. Niitä, jotka auttavat silloin kuin ei vaan jaksaisi. Jos toivoo tarpeeksi kovin, asioilla on tapana järjestyä. Ei ehkä tänään, ei huomenna, eikä edes kuukauden päästä. Mutta ennenpitkää.

Suurimpana unelmana itselläni on tällä hetkellä päästä hotellikierrokselle britteihin. Nimittäin hotelleihin, joissa kummitellaan. Haluaisin päästä itse kokeilemaan näenko tai koenko kummituksia. Tämän toivon pystyväni toteuttamaan vuoden sisällä. Tai oikeastaan, tämä on vasta toiseksi suurin unelma. Se ensimmäinen taas ei varsinainen unelma, vaan vaatii selvää rahaa eikä ole sinällään unelma. Se toteutuu välittömästi kun rahatilanne antaa myöden, toivottavasti jo puolen vuoden sisällä. Siitä ehkä vähän myöhemmin!

Ikuisuusprojekti

Reilu viikko jo vierähtänyt pienen puron varrella. Kaikkea siihen on mahtunut, ja toisaalta ei mitään.

Olen vihdoin päässyt aloittamaan sitä mikä piti aloittaa jo vuosi sitten, mutta toisten elämä tuli omaa elämää sotkemaan ja oli pakko siinä vaiheessa luopua aikeesta. Nimittäin sen tavaramäärän perkaamisen. Sangen ajankohtaista ja muodikastakin tuntuu se nyt olevan, kun KonMaritus tunkee tällä hetkellä joka tuutista.

Meillä tilanne on se, että asumme puolisoni kotitilalla, ja meille jäi hirvittävä määrä tavaraa, vähän käyttökelpoista ja vielä enemmän täyttä roskaa, kun puolison elossa oleva vanhempi muutti pois. Niitä on vuosien varrella karsittu ja hävitetty, ja kellari onkin jo oikeastaan tyhjä. Me emme siis ole koskaan muuttaneet, ja tehneet sitä kautta karsintaa tavaroiden suhteen. Tavaraa oli talossa jo ennestään, minun mukana tuli tavaraa, ja olemme luonnollisesti ostaneet ja saaneet tavaraa... Niin, sitä riittää.

Pelkästään paperiroskan määrä on uskomaton. Koira-asioihin liittyen sitä on kertynyt, esitteinä, lehtinä, monisteina, kopioina, you name it. Ikivanhat paperit voi rauhassa heittää pois, ja kun löysin muutaman vuosikerran vanhoja eläin-aiheisia lehtiä, laitoin niistä annetaan-ilmoituksen, ja lehdet löysivät tiensä lasten- ja nuortenkotiin. Mahtavaa!

Toinen iso juttu on tekstiilit. Niitä riittää. Kaikki vanhat viltit, päiväpeitot, pyyhkeet, omat ja sukulaisten, on yleensä otettu meille. Koirille, niillä niitä menee. Mutta rajansa kaikella. Tulin järkiini ja koitan muistaa, että vaikka ne ovat koirilla hyviä, niin yksi vilttikin kestää koirilla uskomattoman kauan. Se tarkoittaa sitä, että yhtäkään uutta ei tule ennen kuin yksi vanha on heitetty lopullisesti pois. Ystävä vei jo mennessään puolitoista jätesäkillistä tekstiilejä. Onneksi ne ovat hänelle hyödyksi, hän leikkaa ne matonkuteiksi ja tekee mattoja. Lisää tulee hänelle, aivan varmasti. Niin paljon on vielä käymättä läpi.

Saa nähdä koska tämä ikuisuusprojekti on edes jonkinlaisessa suht valmiissa vaiheessa. Mitään tarkkaa aikataulua ei ole, vaan koska projekti on todella valtava, olen ottanut tavoitteeksi käydä tavaroita läpi 2-3 tuntia arkipäivisin. Koska tilaa ei rajattomasti ole, täytyy jokin paikka saada siivottua jotta taloon jääville tavaroille saa paikan ja pääsee taas eteenpäin. Tällä tavalla toimimalla toivon että en lamaannu valtavan urakan alle.

Painosta ja rekrytoinneista

Tuli tuossa uusintana Riemuloma Palandereilla. Vieraana oli Vesku Loiri, ja siitä tuli mieleeni asia joka johti aika moneen muuhunkin mietteeseen.

Viikolla uutisoitiin taas Veskun lihavuusleikkauksesta, ja kuinka Vesku sanoi äänensä muuttuneen runsaan painonpudotuksen johdosta. Tästä tuli mieleeni toinen vähän aikaa sitten uutisoitu asia, nimittäin yritysten rekrytoinneista. Lehti oli kysynyt rekrytoinneista vastaavilta mihin kiinnittävät huomiota, ja yllättävänkin korkealla listalla oli ylipaino. Siis ylipainoista ihmistä, ja erityisesti naista, ei palkata.

Tämä yhtälö on kertakaikkiaan käsittämätön. Ihan kuin henkilön paino vaikuttaisi siihen onko hän tehtävään paras vai ei. Olen äärimmäisen oikeudenmukainen ja haluan aina kaikessa tasapuolisuutta, enkä voi ymmärtää tällaista syrjintää. Ja tätä tapahtuu sitä enemmän mitä useammin rekrytoinnista vastaa rekrytointifirma. Itse tiedän lähestulkoon ainoastaan naisia jotka ovat rekrytoijia, miehet ovat valitettavan harvassa. Tässäkin voisi kysyä, että eikö nainen pysty olemaan puolueeton ja toimimaan ainoastaan faktojen perusteella? Jos ihminen on pätevä, hän on pätevä. Riippumatta painosta.

Yritysten pitäisi rykrytoida itse. Ulkopuolinen taho, oli se sitten kuinka vanha ja kunnianarvoisa tahansa, ei koskaan tunne ja tiedä työntekijää etsivän yrityksen dynamiikkaa riittävän hyvin, ja sitä, millainen ihminen sinne tarvitaan. Rekrytoinneissa pitäisi aina olla tärkeintä se, että löydetään oikea ihminen oikeaan paikkaan, eikä ulkonäköön liittyvät seikat saisi missään tapauksessa vaikuttaa millään lailla valintoihin.

Tervetuloa

Pienen puron varrella -blogi sijaitsee nimensä mukaisesti pienen puron varrella. Kirjoittajana toimii 40+ -vuotias nuori nainen. Aiheita ei ole tarkoitus mitenkään rajata, ja tekstiä saattaa tulla ihan mistä tahansa. Ajatusten purkua ja mahdollisesti jonkinlaista kasvutarinaakin.

Ihan ensimmäisenä töllöön liittyvää. Tänään (tai siis eilen) alkoi YLE ykkösellä kotimainen uusi sarja, Sorjonen. Hyvää, sujuvaa tarinankerrontaa ja uskottavat hahmot. Ville Virtanen sopii nimirooliin kuin nenä päähän. Aki ja Turo ja auts töks töks ei tule ensimmäisenä mieleen kun Villen näkee. Vihdoinkin suomalainen sarja jota katsoessa ensimmäinen tunne ei ole myötähäpeä. No ok, on niitä jokunen muukin. Saattaa joutua Areenasta katsomaan loputkin ensimmäisen kauden jaksot heti...